27.4.2025
Päärautatieaseman ylikulkutunneli. Muistan, kuinka pari päivää sitten kävelin yksin sitä pitkin ja ihailin sen arkkitehtuuria. Muistan, kuinka kauniilta se näytti, kun aamuaurinko paistoi suurista ikkunoista sisään. Lämpöinen valo valaisi koko tunnelin ja sinä astuit esiin varjoista. Hymysi loisti kilpaa auringon kanssa, kun kävelit minua kohti. Ja minä halusin rikkoa välillämme olevan välimatkan niin kovasti, että mietin, pitäisikö minun juosta... Minä olisin halunnut tehdä niin. Sydämeni olisi halunnut juosta ja hypätä suoraan syliisi, mutta ujona tyttönä päätin olla tekemättä niin... Muistan sen ihanan tunteen, kun vihdoinkin yli 800km mittainen välimatka rikkoutui kaiken sen odotuksen jälkeen... Ja tunsin pitkästä aikaa käsivartesi ympärilläni halaamassa minua lujasti.
Nyt kävelen sitä samaa tunnelia pitkin uudestaan. Tällä kertaa minä en ole yksin - Sinä kävelet vieressäni ja pidät minua tiukasti kädestä. Minä rakastan sitä turvallisuuden tunnetta, joka virtaa kädestäsi minun käteeni. Se saa minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja rakastetuksi. Kävelemme sen kohdan ohi, jossa tiemme yhdistyivät pari päivää sitten ja minä näen ensi kertaa, mitä toisella puolella on. "Tästä sinä kävelit silloin ennen kuin näit minut", ajattelen, kun otamme askeleita eteenpäin yhdessä. Jokainen askel tuntuu pahalta... Sillä tiedän, että jokainen askel vie meitä taas lähemmäs sitä hetkeä, kun tiemme erkanevat jälleen... Vähitellen välimatka kasvaa taas 800 kilometriin ja jäljelle jää vain yksinäinen, jotenkin orpo ja kylmä olo.
Mieleeni muistuu hetki, kun saatoin sinut juna-asemalle ensimmäisen kerran. Kiireessä seurasin sinua, kun yritit löytää tietä G-junalle raiteelle 4. Ja kun oikea juna vihdoin löytyi, sinä laskit tavarasi maahan ja käännyit minua kohti, selkä junaan päin. Katsoit minua, nostit minut ilmaan käsivarsillasi ja suutelit kuin kukaan ei olisi katsonut. Niin kuin paikalla olisi ollut vain sinä ja minä. Ihailin rohkeuttasi ja muistan, kuinka toivoin jonkun siellä junassa näkevän meidät. Toivoin, että joku pikkutyttö olisi päässyt todistamaan sitä ihanaa satua ja kokemusta, jonka minä olin juuri kokenut. Sillä minä tunsin sillä hetkellä olevani pääosassa jotain romanttista elokuvaa tai tarinaa. Osana jotain, josta aina pikkutyttönä haaveilin, mutta jota en koskaan ajatellut itse kokevani.
Muistan oman naurahdukseni, kun pyysit minulta tilanteen jälkeen anteeksi. Pyysit anteeksi sitä, että hyvästelit minut todella nopeasti. Enkä minä ymmärtänyt miksi. Yritin selittää sinulle, että minähän sain juuri kokea jotain upeaa, jonka tulen muistamaan loppu elämäni. Kerroin sinulle, että hyvästelit minut paremmin muutamassa sekunnissa kuin joku toinen olisi hyvästellyt useammassa minuutissa. Ja eniten minä rakastin sitä, etten minä edes odottanut tai vaatinut sitä sinulta. Sinä halusit tehdä sen itse ja näyttää minulle, kuinka paljon rakastat. Se oli tärkeää sinulle ja se oli se, mikä oli tärkeää myös minulle.
Sinä osaat rakastaa ja minä rakastan sitä piirrettä sinussa - Sitä tapaa, jolla sen teet. Enkä minä tunnu saavan siitä tarpeeksi. Janoan sitä aina vain lisää, koska yksinkertaisesti rakastan olla rakastettu, nähty, huomioitu. Eikä kukaan ole koskaan aiemmin rakastanut minua niin kuin sinä. Rakastan sitä, kun sinä otat minut syliin. Kiedot kätesi ympärilleni ja saat minut tuntemaan oloni niin pieneksi, hyväksi, tärkeäksi, rakastetuksi. Eikä mikään ole ihanampaa kuin nukahtaa syliisi vaikka keskellä hotellin aulaa, herätä suudelmiisi ja nähdä ensimmäisenä ihanat kasvosi edessäni.
Se on ihanaa, että sinä uskallat näyttää rakkautesi myös julkisesti. Välittämättä muiden mielipiteistä ja katseista kannat minut pois baarista esitellen koko maailmalle, että sinä rakastat minua, sinä viet minut nyt kotiin ja minä olen sinun. Ja minä tunnen itseni todella onnekkaaksi, kun minulla on sinut - Ihminen, joka rakastaa minua ja joka todella haluaa minut. Minulla on ihminen, jonka kanssa en pelkää ihmisten katseita vaan nautin olla näkyvä ja huomioitu.
En koskaan unohda sitä hetkeä, kun näin sinut ensimmäisen kerran. Kun tulit heti niin lähelle, etten tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä - Halata? Koskea jotenkin muuten? Muistan, kuinka yritin juoda kaakaotani normaalisti, kun edessäni istui ulkonäöllisesti juuri sellainen poika, josta olin pienestä tytöstä asti unelmoinut - Aivan kuin sinut olisi tehty juuri niistä minun toiveista ja ajatuksista käsin suoraan minulle. Rehellisesti tunsin oloni todella rumaksi noin upean mallipojan vieressä. Ja muistan sen ihastuneen katseen sekä hellän kosketuksen, kun silitit poskeani ennen kuin lähdit.
Aluksi minun oli vaikea uskoa, että sinä olit oikeasti olemassa. Olit liian hyvä ollaksesi totta. Siksi tämä satu oli lähellä loppua jo ennen alkusanoja, kun maailma yritti puhua minua ympäri. Mutta minä halusin tutustua sinuun itse ja tehdä omat päätelmäni sinusta - Vaikka minä samaan aikaan pelkäsin sinun vain satuttavan minua. Salaa kuuntelin sydämesi sykettä, katselin silmiesi reaktioita eri tilanteissa ja etsin piirteitä narsismista, psykopaatista tai sarjamurhaajasta. Kun aikaa kului, tajusin ihmisten puheiden olevan pelkkää paskaa, oletuksia ja päätelmiä, jotka eivät pitäneet alkuunkaan paikkansa. Olin turvassa kanssasi ja annoin rakkautesi viedä minut mukanaan. Ja olen iloinen, etten silloin kuunnellut muiden ennakkoluuloja.
Joskus elämä on kuin satua, kaunista sellaista...
Minä halusin oppia tuntemaan sinut. Halusin tietää, kuka sinä olet, mistä sinä tulet ja mikä on sinulle tärkeää. Halusin nähdä maailmasi ja oppia ymmärtämään sinua. Siksi minä lähdin. Siksi minä jätin kaiken, mikä oli tärkeää minulle - kodin, perheen, ystävät, harrastukset, haaveilemani kesätyöpaikan... - kesän ajaksi ja lähdin 800km:n päähän sinun luoksesi. Astuin maailmaasi, joka oli minulle täysin vieras. En ollut edes silittänyt koiraa tai avannut työkalupakkia ennen tätä kesää. Sinun takiasi astuin ulos mukavuusalueeltani ja pyysin sinua opettamaan minua, sillä minä halusin oppia. Olin todella epävarma ja halusin tehdä asiat oikein... Halusin oppia elämään maailmassa, joka on osa sinua.
Valvoin öitä tallissa kanssasi, koska halusin. Joskus minua väsytti, joskus oli kylmä tai nälkä ja joskus tylsää. Mutta minä en koskaan valittanut tai hoputtanut. Tiesin, että se vaatii aikaa ja minä halusin auttaa ja olla tukenasi loppuun asti. Joskus teki pahaa katsoa kärsimystäsi ja toivoin, että voisin jotenkin vähentää sitä stressin määrää, mikä kieppui sisälläsi. Siksi minua välillä harmitti, kun en osannut auttaa. Tunsin oloni riittämättömäksi ja olisin halunnut olla parempi. En halunnut olla se, joka pahentaa oloasi. Toivoin sinun onnistuvan. Ja kuten jo aiemmin sanoin: Se, mikä oli tärkeää sinulle, oli tärkeää myös minulle".
Nyt... Kesän jälkeen minä tunnen sinua paremmin. Tiedän, miten reagoit tiettyihin tilanteisin ja tiedän, ettet ole täydellinen. Tiedän, että sinussakin on virheitä ja huonoja puolia niin kuin minussakin. Sinäkin olet joskus ärsyttävä ja käyttäydyt typerästi - Niin kuin minäkin. Mutta me olemme ihmisiä. Teemme virheitä. Enkä minä ole lakannut rakastamasta sinua, vaikka joskus oletkin esitellyt huonompaa puoltasi minulle.
En nauti siitä enkä halua tottua siihen, että purat pahaa oloasi minuun. Mutta kestän sen ja annan anteeksi, koska minä ymmärrän, että se on sinun tapasi käsitellä ja purkaa vaikeaa tunnetta ja olotilaa. Se ei ole se paras tapa, mutta se on sinun tapasi. Ja minä olen iloinen, että sinä tunnet olosi emotionaalisesti turvalliseksi kanssani ja uskallat olla oma itsesi.
Rakkaus on valinta. Ja minä olen valinnut sinut joka päivä. Olen hyväksynyt sinut. Myös ne sinun huonot puolesi, sillä ne ovat osa sinua. Ja minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet.
Tiedätkö, mitä näen, kun katson sinua?
Näen vastuullisen, sitkeän ja ahkeran aikuisen, joka tekee parhaansa, perehtyy ja tekee taustatutkimusta ennen kuin hoitaa asiat niin hyvin kuin pystyy. Aikuisen, joka tietää omat rajansa ja uskaltaa pyytää apua, kun sitä tarvitsee. Näen aikuisen, joka jää suustaan kiinni kaikkien kanssa, ja jota piirrettä minä ihailen ja kadehdin valtavasti.
Näen rohkean ja rakastavan miehen, joka suojelee ja pitää huolta hänelle tärkeimmistä asioista ja ihmisistä. Miehen, joka ei juokse karkuun hädän hetkellä. Näen miehen, joka otti minut syliin tärisemään, kun en pystynyt hengittämään ja maailma tuntui kieppuvan. Miehen, joka osasi sanoa juuri ne oikeat sanat, mitkä halusin silloin kuulla ja mitkä saivat minut rauhoittumaan. Näen miehen, jonka kanssa tunnen olevani turvassa.
Joskus näen kiukkuisen, murrosikäisen teinipojan, joka vielä harjoittelee vaikeiden tunteiden kanssa selviytymistä. Teinipojan, joka kapinoi, käyttää rumia sanoja ja toisinaan töksäyttää jotain todella typerää. Näen teinipojan, joka on edelleen epävarma siitä, mikä hänestä tulee isona ja mitä muut ajattelevat hänestä. Ja hän haluaisi vain tuntea olonsa hyväksytyksi. Osaisinpa kertoa hänelle, että hän on aivan yhtä rakas kuin muutkin hänen puolensa.
Näen pienen, viattoman ja vaaleahiuksisen pikkupojan, joka kaivaa kuoppaa hiekkalaatikolla sillä vanhalla punaisella ja rautaisella (päiväkodin tätien painajaisella) kaivinkoneella. Pikkupojan, joka juoksee innostuneena jäätelöautolle ja kiipeää suuren moottoripyörän selkään esittäen suloisesti kovista. Näen pienen pojan, joka on aivan syötävän suloinen heti aamulla herätessään. Vaikka hiuksesi olisivat sekaisin, naamasi musta, vaatteesi likaiset ja haisisit paskalle, olet söpöin näkemäni pikkupoika. Myös silloin, kun kopistelet lantaa saappaistasi noustessasi traktoriin.
Ja näen sielusi. Näen sinut sellaisena kuin olet. Näen sinun pelkosi, kun sinä varmistelet minulta, että saithan varmasti anteeksi ja, että olethan sinä minulle tarpeeksi riittävä. Näen hieman säröillään olevan sydämen, joka pelkää, että häntä satutetaan taas. Näen sydämen, joka tarvitsee rinnalleen sellaisen ihmisen, joka hyväksyy sinut. Joka hyväksyy menneisyytesi ja virheesi, joita kadut. Jonkun, joka antaa anteeksi ja rakastaa sinua siitä huolimatta. Jonkun, joka näkee sinut, eikä tuomitse. En haluaisi kehua itseäni, mutta onneksi olkoon - Voitit lotossa, sillä minä olen juuri sellainen ihminen. Ihminen, jonka niin moni mies haluaisi itselleen, mutta heistä kaikista minä valitsen sinut. Sillä olen sieluani myöten rakastunut sinuun.
Sydämen antaminen toiselle on valtava luottamuksen osoitus. Kiitos, että olet uskaltanut antaa omasi minulle. Lupaan pitää siitä hyvää huolta. Pidäthän sinäkin omani turvassa?
Haluan, että sinäkin muistat, että minäkin teen joskus virheitä. Ja, että minunkin sisälläni asuu pieni tyttö, joka myös pelkää tulevansa hylätyksi, koska ei riitä sellaisena kuin on. Haluan sinun tietävän, että ihan yhtälailla minäkin voin joskus loukkaantuneena sanoa pahasti tai tehdä jotain tyhmää. Toivon, että niinä hetkinä sinä voit yhtälailla antaa minulle anteeksi ja valita rakastaa minua silti. Ja toivon, että niinä huonoimpina hetkinä, et jätä minua yksin, koska silloin minä oikeasti tarvitsen sinua kaikista eniten.
Haluan olla sinun naisesi. Haluan olla sinulle se nainen, joka jää. Joka muuttuu, siksi mitä sinä tarvitset. Ei siksi, että pitäisi vaan koska minä haluan. Haluan antaa sinulle kaiken, mitä tarvitset. Mutta vaikka olenkin todella empaattinen, en ole ajatusten lukija... Joskus en ehkä voi tai osaa... En ole täydellinen, mutta lupaan yrittää. Ja jos joskus epäonnistun, älä kävele pois. Älä korvaa minua. Sen sijaan auta minua olemaan se nainen, jonka sinä tarvitset, koska minä haluan olla se. Ja auta minua näkemään se, mitä en vielä tajua. Minä lupaan kuunnella.
24.8.2025
Olen todella väsynyt ja tiedän jo valmiiksi, että 9h ajomatka kotiin tulee olemaan rankka. Mutta juuri nyt en halua mitään muuta kuin omaan kotiin... Vaikka minusta tuntuukin pahalta jättää sinut yksin tänne. Haluaisin kovasti ottaa sinut mukaan, mutta tiedän, että sinulla on omia asioita täällä vielä kesken. Ja jos totta puhutaan, minullakin on paljon hommaa kotona. Minäkin haluan saada tiettyjä asioita kuntoon ennen kuin sinä muutat luokseni, jotta voimme sitten molemmat yhdessä aloittaa uuden elämän rauhassa tyhjältä pöydältä.
Kun olen lähdössä, uusi ystäväni - valkoinen karvapallo - tallustaa jostain uudelta seikkailultaan luokseni aivan kuin tietäisi minun olevan lähdössä ja tulisi sanomaan minulle heipat. Sinä et koskaan pitänyt siitä koirasta etkä siksi halunnut huomioida sitä. Se harmitti minua. Ei ole kiva katsoa kun toinen koira saa rapsutuksia ja itse ei. Siksi minä halusin antaa huomiota hänelle. Hän oli usein seuranani, kun sinä et ollut kanssani. Kun sinä olit töissä tai kavereidesi kanssa jossakin. Hän oli kanssani, kun minulla oli yksinäinen olo ja koti-ikävä. Hän oli kanssani keräämässä roskia ja välillä hän tuli moikkaamaan minua perunamaalle. Ja kun minä toin sinulle välipalaa pellolle, hän tuli mukaani. Hän oli todella utelias. Minä samaistuin häneen ja minusta oli ihanaa antaa hänelle viimeiset silitykset ja rapsutukset ennen lähtöäni.
Epävakaasta ympäristöstä johtuen minulla ei ollut maailman paras kesä. Mutta se sisälsi päivän, joka oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista päivistä. Ja minä olen iloinen siitä, että sain jakaa sen päivän sinun kanssasi. Minusta oli kivaa tutustua maailmaasi, vaikka ystäväni olivat erittäin järkyttyneinä siitä tiedosta, että lähdin kokeilemaan maatilaelämää. He eivät olisi ikinä osanneet kuvitella minua sellaiseen. Mutta ainakaan minä en kertaakaan valittanut siitä, että vaatteet menevät likaisiksi, tai jättänyt jotain asiaa tekemättä, koska kynsi voi mennä katki, iik - Joku toinen kaupunkilaistyttö olisi saattanut käyttäytyä niin, heh.
Kesän aikana opin tunnistamaan monia erilaisia työkaluja, kitkemään rikkaruhoja sekä avustamaan peräkärryn kiinnityksessä ja liinojen sitomisessa. Opin hahmottamaan, kuinka isot kivet heitetään pelolta pois ja mistä ei ole harmia. Ja olinhan minä helvetin hyvä portinvartija, kun yksikään lehmä ei karannut - Toisaalta ei minun tarvinnut kuin seisoa portin edessä ja näyttää hyvältä, heh heh. Pääsin myös maistamaan lehmän tuoretta ns. raakamaitoa ja muistan, kuinka onneissani sisäinen lapseni oli, kun sinä annoit minun istua sylissäsi ja ohjata traktoria. Rakastin myös istua mönkijän kyydissä, kun sinä ajoit. Ja minua harmitti todella paljon, kun sillä ajaminen oli minulle haastavaa. Muuten olisin varmaan ajellut sillä jatkuvasti.
Nyt minä ajelen yksin kotia päin. Kuuntelen niitä biisejä, joita sinä aina soitat, ja mussutan hitaasti eväitä, jotka sinä teit minulle ennen lähtöäni. Enkä edes muista, tajusinko kiittää sinua niistä. Tunnen oloni niin rakastetuksi, huolehdituksi ja onnelliseksi, että minun tekee mieli itkeä hyvästä olosta - Ennen luulin vain sydänsurujen aiheuttavan kyyneliä... Sinun kanssasi olen oppinut, että kyyneliä tulee myös silloin, kun tuntee halkeavan rakkaudesta. Naurahdan itselleni, kun tiedostan olevani vain niin väsynyt, että liikutun ja itken taas aivan kaikesta - Saatananmoinen itkupilli voisi jo lopettaa itkemisen, kun ei kukaan tuollaista huoli katella. Jotta tunteet eivät karkaisi aivan käsistä, alan laatimaan mielessäni listaa kaikista niistä asioista, joita minun pitää tehdä tai hoitaa ennen kuin sinä tulet perässäni etelään.
Kesän jälkeen haluan antaa sinulle kodin, jossa on siistiä. Kodin, jossa on rauha. Ja kodin, jossa sinä saat olla oma itsesi ja tuntea olosi rakastetuksi sellaisena kuin olet. Ja nyt kun minä en ole siellä kanssasi, kirjoitan sinulle. Kirjoitan, koska haluan, että tunnet olosi rakastetuksi, vaikka olemme kaukana toisistamme. Ja toivon, että tunnen hymysi tänne asti. Tiedän, että pian tulee aika, jolloin voin nähdä kauniit silmäsi ja ihanan hymysi joka päivä. Tiedän, että pian tulee aika, jolloin ei tarvitse enää hyvästellä. Tiedän, että se tulee. Ja minä odotan sitä... Odotan sinua kotiin.
- Pimpa ♥
Kommentit
Lähetä kommentti