Tiedän, että vääryyden tai loukkauksen kohteeksi joutuminen on jokaiselle tuskallista ja nöyryyttävää... Ja ymmärrän, että ensimmäinen reaktio on vihata, kostaa ja antaa samalla mitalla takaisin. Mutta, mitä jos antaisitkin anteeksi? Mitä jos et tuomitsisi ihmistä esimerkiksi hänen ikänsä, käytöksensä, ulkonäkönsä tai epäonnistuneen ensivaikutelman takia? Mitä sinä menettäisit?
Ymmärrän, että ihmiset haluavat suojella itseään. Jos toinen ihminen lähestyy sinua väärällä tavalla, haluat päästä hänestä eroon. Se on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta ehkä sinä viet sen liian pitkälle... Sinä alat vältellä tätä henkilöä sen minkä kerkeät etkä edes harkitse antavasi tälle ihmiselle toista mahdollisuutta - Sinä olet jo luonut päässäsi kasan ennakkoluuloja ja tuominnut tämän ihmisen sillä sekunnilla, kun virhe tuli ilmi. Mutta, jos sinä annat vahingossa toiselle väärän kuvan itsestäsi, haluat epätoivoisesti korjata asian. Miksi ihmiset unohtavat tämän?
Lähestymistapoja on niin monia eikä kaikki toimi kaikkiin. Jos siis joku ihminen tekee virheen lähestyessään sinua, älä tyrmää häntä heti, sillä et sinäkään haluaisi tulla tyrmätyksi hänen tilanteessaan! Anna hänelle anteeksi ja anna hänelle toinen mahdollisuus korjata virheensä. Vaikka ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa, anna hänen yrittää. Ja muista, että kaikki ihmiset tekevät virheitä!
"Ihmisen tuomitseminen hänen heikoimman lenkkinsä tai tekonsa perusteella on kuin tuomitsisi valtameren voiman yhden aallon perusteella."
"Kuinka monta kertaa sinut on tuomittu väärin perustein? Jokainen on varmasti kohdannut tilanteen, jossa on kokenut tulleensa väärin tuomituksi ja arvostelluksi. Juuri tästä syystä muiden tuomitsemista tulisi välttää. Kunnioita sitä, mitä muut tekevät ja päätä lopettaa muiden jatkuva arviointi."
Erilaisuus, arvosteleminen ja tuomitseminen - Siinäpä vasta melkoinen kolmikko! Ja kaikki lähtee erilaisuuden hyväksymisestä. Jos osaat sen taidon, sinulla ei ole koskaan tarvetta arvostella ja tuomita muita. Mutta jos et pysty siihen, muiden ihmisten jatkuva arvostelu ja tuomitseminen ovat todennäköisesti isona osana elämääsi. Enkä lähtisi sillä kehuskelemaan.
Etkö ymmärrä? Otetaan käytännön esimerkki:
Olet ystäviesi kanssa jossakin julkisella paikalla esimerkiksi kaupassa. Huomiosi kiinnittyy henkilöön, joka on huomattavasti muita lyhyempi ja hän saattaa siksi näyttää mielestäsi hieman hassulta. Heti, kun näet hänet, teet ratkaisun, joka määrittää sinut ihmisenä - Se on kuin kypsyystesti. Jos oikeasti hyväksyt erilaisuuden ja arvostat sitä, sinä et jää tuijottamaan häntä kuin lapsi taikatemppua! Mutta jos sinulla on puutteita siinä, jäät seuraamaan häntä...
Sitten alkaa arvioiminen. Seuraat hänen jokaista liikettä. Odotat sitä hetkeä, kun hän tekee jotakin outoa tai hassua, jota et odota näkeväsi - Esimerkiksi kiipeävän hieman saadakseen haluamansa tuotteen hyllyltä. Ja kun niin tapahtuu, sen sijaan, että sinä tarjoaisit apuasi, sinun on pakko kertoa siitä ystävillesi. "Katsokaa, mitä tuo tyyppi tekee!" ja osoitat häntä sormella. Ja näin sinä olet tuominnut hänet niin omissa silmissäsi kuin ystäviesikin silmissä.
En usko, että sinäkään haluaisit muiden tarkkailevan ja arvostelevan jokaista liikettäsi tai asennettasi, kunnes he löytävät syyn tuomita sinut - Antavat sinulle silmänräpäyksessä ikuisuuden kestävän tuomion... Etkä sinä pysty enää korjata asiaa, koska sinulle ei anneta uutta mahdollisuutta. Mutta sinä et vaadi samaa käyttäytymistä itseltäsi. Odotat, että kukaan ei tuomitse sinua, mutta itse olet valmis tuomitsemaan toisen ihmisen milloin vain... Ja wholaa - noidan kehä on syntynyt!
"Tuomitseminen on erilaisuuden paheksumista. Jos et pysty hyväksymään erilaisuutta, olet varmasti luonnonlahjakkuus tuomitsemisessa."
Oma näkökulmasi ei ole absoluuttinen totuus
Usein kun tuomitset, et aseta itseäsi toisen asemaan. Et yritä hetkeäkään miettiä, miltä siitä toisesta ihmisestä tuntuu juuri nyt tai miksi hän on tehnyt niin kuin on tehnyt - Et tunne empatiaa. Oma mielipiteesi on niin vahva... Ja luotat siihen, että se oma mielipiteesi jonka kirjoitit juuri päässäsi, on se ainoa ja oikea näkökulma. Etkä siksi kykene ymmärtämään muiden poikkeavia mielipiteitä. MUTTA. Mistä sinä tiedät, että juuri oma näkökantasi on se oikea?
Sinä et pysty ymmärtämään, miksi tämä esimerkin henkilö joutui kiipeämään... Vaikka sen pitäisi olla ilmiselvää - Hän ei yletä. Etkä sinä pysty ymmärtämään, miksi tämä ihminen päätti kiivetä. Hän olisi voinut myös pyytää itse apua tai sitten vain todeta tuotteen olevan liian ylhäällä, kävellä pois ja yrittää pärjätä ilman sitä. Ehkä hänen oli aivan pakko saada tuote. Mutta hän ei jaksa pyytää jatkuvasti apua. Ehkä hän halusi kerrankin selvitä itsenäisesti. Ja siksi hän päätti kiivetä. Mutta sinä et pysty sillä hetkellä ymmärtämään näin monimutkaista juttua - Koska se romuttaisi sinun näkökulmasi.
On mahdotonta tietää toisen täysin tuntemattoman ihmisen koko elämäntarina ja tausta pelkän katsekontaktin kautta. Sinä et yksinkertaisesti voi tietää, mitä taustalla tapahtuu tai on tapahtunut. Siksi sinä et aina ole oikeassa. Kukaan ei voi aina olla oikeassa - Tämä on fakta!
Muiden outouksia on helppo ihmetellä ja tuomita – mutta entä, jos voisitkin ottaa oppia niistä?
On ok ihmetellä. On ok kysyä. Mutta ei ole ok tuomita ilman todellista oikeaa vastausta. Siksi luo tilaa epäilykselle, pidä mielesi avoimena, anna itsellesi lupa tutustua muihin näkökantoihin ja ole kiinnostunut niistä. Näin sinä voit avata omaa ajattelumaailmaasi. Näin sinä voit oppia.
Uskalla kysyä toiselta: Miksi pidät siitä? Miksi teet tuolla tavalla? Millaista tuo on? Miltä tuo tuntuu? Mitä pelkäät? Ole kiinnostunut toisen elämästä, hänen motiiveistaan ja syistään valita elää kuten elää. Vasta sitten voit tuomita hänet. Ja jos joku ei hyväksy sinun tapaasi elää, kerro hänelle elämästäsi ja auta häntä ymmärtämään.
On totta, että sinä et pysty ymmärtämään mitään sellaista, jota et ole itse vielä kokenut. Et ymmärrä elämää, jota et ole itse elänyt. Mutta, kun sinä uskallat tutustua, sinä pystyt kokemaan sen. Ja silloin asia on neutraali, olematon, helppo... Eikä sinulle jää tarvetta tuomita tai neuvoa, kyseenalaistaa tai ihmetellä.
"Et voi luottaa siihen, että kaikki toimivat ja ajattelevat juuri niin kuin sinä. Päästä irti siitä uskomuksesta, että on olemassa vain yksi ja ainoa tapa kokea elämää."
Ole joustava, suvaitsevainen, avoin ja lakkaa tuomitsemasta! Voit antaa mielipiteesi tilanteeseen, mutta jätä tilaa myös poikkeaville mielipiteille. Anna kaikkien sanoa sanottavansa. Äläkä suhtaudu heidän sanomisiinsa negatiivisesti. Ja muista, että oma mielipiteesi ei ole ainoa hyväksyttävä mielipide!
"Ihmisten mielipiteet ja asenteet muuttuvat läpi elämän, kun eri kokemukset vaikuttavat meihin. Se, mihin uskoit eilen, ei välttämättä enää merkitse sinulle samaa huomenna."
Meillä kaikilla on monenlaisia persoonia, kasvoja ja tarinoita… Ja jokaisella ihmisellä on omat ajatukset ja toimintatavat, joihin meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Ja heillä on oikeus toimia haluamallaan tavalla! Sen sijaan, että tuomitsisit ihmisiä, avaa heille ovesi ja anna heille mahdollisuus kertoa heidän tarinansa. Jokaisesta ihmisestä voi oppia jotain uutta! Muista tämä seuraavaksi, kun tutustut uuteen ihmiseen.
Siksi annetaan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, kunnioitetaan heidän valintojaan ja annetaan anteeksi, kun he ovat tehneet virheen! Ja muistetaan, että kaikilla on tiedostamattomia ennakkoluuloja. Me kaikki syyllistymme välillä silmien pyörittelyyn ja tuhahteluun, Annetaan se anteeksi - Me vasta opettelemme elämään.
"Sinä olet yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka eivät tuomitse ketään puhetyylin, ulkonäön, käyttäytymisen tai minkään muun syyn takia. Annat ihmisen olla oma itsensä. Ja se on yksi MONISTA asioista, miksi pidän sinusta."
Voisitko sinäkin olla tällainen ihminen?
Muut katsoo vain ulkokuorta ja tuomitsee. Mutta sinä et ikinä sorru siihen. Ethän?
- Läpinäkymätön
Kommentit
Lähetä kommentti