Äiti

Sinä olet upea. Muistan aina, kuinka meikkasit ja kiharsit hiuksiasi eteisen peilin edessä, kun olin lapsi. Ilmassa pöllysi kallis hajuvesi, hiuslakan ja kasvorasvan haju. Sitten puit päällesi siistit vaatteet ja iskit korkokengät jalkaasi, vaikka ulkona olisi ollut lunta. Sitten lähdit töihin - Olit aina ylellinen bisnesnainen. Olit kaunis. Ja sinä laittauduit, vaikka olisit mennyt vain postilaatikolle viikonloppu aamuna. 

Sinä olit suosittu ja sinulla oli paljon ystäviä - Tai ainakin minusta tuntuu siltä, koska edelleenkin törmään sinun ikäisiin ihmisiin, jotka tuntevat sinut ja kysyvät minulta, olenko sinun tyttösi. En yhtään ihmettele, että sinulla olisi yhä vientiä... Sillä sinä edelleenkin säteilet jokaisessa tilassa ja hymyilet joka kuvassa. Kuka nyt ei voisi pitää sinusta? Jopa useimmat ystäväni ovat sanoneet pitävänsä sinusta.

Olisit voinut olla täydellinen äiti ja täydellinen esikuva kenelle pikkutytölle tahansa. Mutta me molemmat tiedämme, ettet sinä ollut. Niin kuin kuka tahansa äiti... Sinä halusit oman lapsesi pärjäävän elämässä ja menestyvän. Sinä halusit hänen olevan yhtä kaunis ja vetovoimainen kuin sinä. Ja kaikista eniten sinä halusit päästä kehuskemaan hänen saavutuksillaan. 

Halusit, että kaikki ihannoisivat ja olisivat kateellisia sinulle, minulle ja meille. Halusit aina koko maailman kumartavan sinulle. Etkä sinä välittänyt minusta. Sinä et koskaan välittänyt siitä, mitä minä tunnen tai mitä minä haluan. Tärkeintä oli, että sinä sait haluamasi. Ja siksi... Lapsuus sinun kanssasi oli yhtä helvettiä!

"Me molemmat tiedämme, että sinä halusit vain suojella täydellistä illuusiotasi. Ja että sinä pakotit minut leikkimään mukana."

Äiti,

Oletko siellä? Täällä puhuu pieni tyttösi. Minulla on ikävä sinua. Minulla on ikävä sinun syliäsi ja huolenpitoasi. Enkä ymmärrä miksi. Sinä et koskaan ottanut minua syliin. Huitaisit minut vain pois, kun roikuin sinussa. Ja jos jatkoin läheisyyden hakemista, sinä suutuit minulle. Joka kerta kun hain rakkauttasi, pieni, herkkä ja haavoittuvainen sydämeni hajosi. 

Sinä et koskaan lohduttanut minua, kun itkin. Tai puhaltanut kipeään haavaan. Sinä et koskaan antanut laastaria, jos kaaduin. Etkä sinä välittänyt, kun tulin eräänä iltana kotiin itkuisena ja verta vuotavana. Sinä opetit minulle, että itkeminen on häpeällistä ja, että prinsessat eivät itke - Tunteillani ei ollut arvoa, enkä minä ollut arvokas. Opetit minut hymyilemään säteilemään niin kuin sinä. Eikä sinulla ollut koskaan kiinnostusta kuunnella huoliani. Siksi itkin yksin omassa huoneessani pehmolelujeni kanssa. Eihän kukaan halua nähdä minun itkevän.

Sinä olit aina paikalla, muttet koskaan läsnä. Jouduin pyytämään sinun huomiotasi monia kertoja, jos halusin jotain tai tarvitsin apuasi. Lapsena tämä aiheutti minussa usein turhautumista, sillä sinä reagoit tarpeisiini vasta silloin kun sinä halusit. Vaikka itkin edessäsi, sinä et reagoinut minuun. Sinä ohitit minut täysin. Kuuntelit minua vasta sitten, kun isä karjaisi sinulle: "Huomioi nyt omaa lastasi!" Etkä silloinkaan välttämättä antanut minulle sitä, mitä tarvitsin, koska sinulla oli aina jotain tärkeämpää kesken.

Sinä et koskaan kuunnellut minua. Sinä et koskaan katsonut minua. Sinun tarpeesi olivat aina tärkeimmät kuin minulle antamasi huomio.

Kun synnyin, sinä olit minulle yksi maailman tärkeimmistä ihmistä. Mutta kun sinä jouduit jäämään ensimmäisenä päivänä kotiin hoitamaan minua, soitit isälle töihin kesken päivän. Itkit, koska sinä halusit töihin. Sinä et halunnut minua. Ymmärrän, jos sinua pelotti. Ymmärrän, jos äitiys pelotti sinua. Ja ymmärrän, jos sinua pelotti erilaisuuteni. Mutta minä en ymmärrä, miksi päätit kostaa sen minulle? 

Sinä olit aina valmis nöyryyttämään minua, hyväksi käyttämään herkkää sydäntäni ja tuhoamaan itsetuntoni. Kerroit minulle aina, kuinka surkea ja laiska ihminen olin... Kuinka minä en välitä tai kunnioita muita ihmisiä... Ja kuinka hirveä lapsi olen, kun en tee niin kuin sinä haluat. Sinä olit aina valmis tuhoamaan sieluni, jotta sinä sait haluamasi. Sinusta oli ihan ok lyödä ja pahoinpidellä minua, kun epäonnistuin jossakin. Sinusta oli ihan ok rankaista minua vahingoistani tai jos juomat kaatuivat lattialle. Alistit ja mitätöit minua jatkuvasti... Ja niin sinä tapoit aseettoman lapsen. 

Muistan, kuinka katsoit minua surkeana, kun tutkin finnejäni peilistä 13-vuotiaana. Sanoit minua rumaksi vesirokkoarpieni ja finnieni takia... Löit minua ja sanoit, ettei kukaan koskaan huolisi minua... Eikä kukaan tule koskaan rakastamaan minua, jos en tee ulkonäölleni jotain. Tästä huolimatta sinä et antanut minun koskaan aloittaa aknelääkitystä. Sanoit, ettei minulla ole aknea... En vain pese naamaani tarpeeksi. Minä olin aina huono ja syyllinen. 

Tämä muisto piinaa minua jatkuvasti. Ja kun jo kolmas poika torjui minut, se oli lähellä tappaa minut.

Sinulla oli aina suunnitelmia elämälleni. Lapsena halusit päättää harrastukseni.  Peruskoulun jälkeen halusit minut lukioon - Kompromissinä suoritin kaksoistutkinnon. Lisäksi olisit halunnut minun tanssivan wanhojen tansseissa ja olisit halunnut valita valmistujaismekkoni puolestani. Mutta minä olin erilainen kuin toivoit. 

En saanut koskaan kiitettävää todistusta. Enkä tuonut koskaan tsempparipalkintoa tai pokaalia kotiin turnausmatkalta. Vaikka minä kovasti yritin... Vaikka minä treenasin ja tein kovasti töitä... En ikinä menestynyt tai ollut hyvä missään. Enkä minä ikinä saanut sinua vakuuttuneeksi siitä, että olen rakkauden arvoinen. En koskaan onnistunut saamaan sinulta hyväksyntää. 

Saarnasit minulle aina siitä, kuinka en tule ikinä läpäisemään englannin yo-koetta, sillä itse et päässyt siitä ensimmäisellä kerralla läpi. Rehellisesti minäkin uskoin siihen. Otin varman päälle ja laskin kaiken sen varaan, etten pääse englantia läpi. Enkä ole ikinä ollut niin onnellinen niin kuin silloin, kun näin englannin kohdalla arvosanan A. 

Ylpeänä iskin tuloksen päin kasvojasi ja sinä katsoit minua järkyttyneenä - Aivan kuin olisin näyttänyt sinulle kieltä tai keskisormea. Ja ensimmäisen kerran sinä olit aivan hiljaa. 

"Sinä löysit aina miljoona syytä vihata minua. Miljoona syytä, miksi minä epäonnistuin juuri tänään. Ja miljoona syytä luopua unelmistani - Koska ei minusta olisi siihen kuitenkaan."

On totta, että lapsena minä pelkäsin sinua. Pelkäsin aina sitä, kun sinä olit vihainen. Kun sinun koko kroppasi tärisi ja katseesi halusi tappaa jonkun... Kun sinä paiskoit ovia ja heittelit tavaroita... Kun sinä uhriuduit, huusit ja syyllistit meitä... Ja kun minä jäin yksin sinun seuraasi.

Niin kuin jokainen lapsi, minä pelkäsin jatkuvasti vanhempieni eroavan. Pelkäsin, että eron tullessa sinä vaadit minut mukaasi. Pelkäsin, että menetän sen pienen rakkauden, mitä sain isältä... Ja joudun miellyttämään sinua loppu elämäni. Pelkäsin muutosta ja sitä, että jonain päivänä ne siniset vilkkuvalot vievät jotain pois.

Nyt monien vuosien jälkeen... Toivon toisinaan, että joku olisi huomannut minut. Että joku olisi vienyt minut pois ja pelastanut minut. Jos niin olisi tapahtunut... Olisinkohan nyt ehjempi, mitä olen nyt?

Edelleenkin kannan mukana niitä kaikkia vääriä oppeja, mitä opetit minulle. Edelleenkin pienikin pettymys tuntuu kehossani maailmanlopulta. Edelleenkin minun on vaikea hyväksyä se, että minäkin teen joskus virheitä ja se on ihan ok. Edelleenkin kuulen ne ilkeät sanasi, kun katson itseäni peilistä ja yritän kurkotella kohti unelmiani. Äänesi on jatkuvasti päässäni mitätöimässä minua. Ja minä yritän jatkuvasti vaientaa äänesi kovalla musiikilla. Mutta minä pelkään jatkuvasti sitä, ettei se lähde pois. 

"Sinä satutit sieluani... Ja jos sielu jatkaa matkaa kuoleman jälkeen... Kuulenko äänesi ikuisesti?"

Vaikka olet kohdellut minua koko elämäni huonosti, rakastan sinua silti. En haluaisi rakastaa sinua... Mutta sinä olet biologinen äitini. Olet ainoa biologinen äitini, sillä toista en tule koskaan saamaan eikä kukaan voi korvata lapsen omaa vanhempaa. Minulla kävi vain erittäin huono tuuri. Siksi olen antanut sinulle anteeksi. Olen päättynyt tulla toimeen kanssasi. Mutta jos sinä joskus lähdet pois, en näe vaivaa ollakseni elämässäsi enää. 

Rakastan sinua, mutta en enää välitä sinusta. Enkä minä siksi vietä äitienpäivää juhlistaakseni sinua. En kestä sitä, kun ystäväni ja tuttavani hehkuttavat somessa "maailman parasta" äitiään. Sinä et koskaan ollut maailman paras äiti minulle. Sinä et koskaan hyväksynyt minua omana itsenäni. Minä en koskaan riittänyt sinulle. Etkä sinä koskaan sanonut tai osoittanut rakastavasi minua.

Ajattelitko koskaan, että sinä olit lapsuuteni? Tai pohditko koskaan kenen rakkaudesta kasvaisin, jos sinä et anna sitä minulle?

Sinun takiasi sieluni on täynnä surua. Eikä suruni ole oikeastaan ikävää, vaan surua siitä kaikesta, mitä ilman jäin. On raskasta ikävöidä äitiä, jota ei tavallaan ollut koskaan olemassa. Olen koko elämäni odottanut, että sinä ymmärtäisit minun olevan rakkauden arvoinen - Mutta nyt en enää perusta elämääni sille. Nyt yritän vain korjata itseni pois sinun luomastasi ympäristöstä, jossa minun tehtäväni oli vain miellyttää sinua.

Anteeksi, ettei minusta tullut koskaan sitä, mitä minusta piti tulla. Anteeksi, etten ole sitä, mitä sinä olisit halunnut. Pyydän anteeksi, vaikken tiedä pitäisikö minun pyytää sinulta yhtään mitään. Ei hätää. En enää hae sinua ja ystävä porukkaasi baarista. En anna sinun enää hyväksi käyttää minua. En enää ikinä tee vuoksesi mitään, jos et pyydä nätisti. Ja lupaan ostaa sinulle äitienpäiväkukkia sitten kun arvostat niitä kukkia, mitä poimin sinulle lapsena.

Sinun persoonallisuutesi tuhosi minut, koska minä pyysin vain rakkauttasi. Vihaan sinua, koska pilasit elämäni silloin, kun olin haavoittuvaisin. Mutta toivon, että jonain päivänä sinä voit kertoa minulle, miksi teit sen. 

Ehkä minusta ei tullut sitä, mitä sinä halusit. Ehkä minusta ei tullut kaltaistasi. Mutta ainakaan minusta ei tule samanlaista kuin sinä. Minä lupaan sen. 

- Tyttäresi, joka oli erilainen kuin toivoit