Ei minun pitänyt kirjoittaa tätä. Minulla ei ollut ajatustakaan kirjoittaa tätä. Mutta tässä minä olen. Kirjoittamassa jatkoa tarinalle, joka loppui. Hullua, vai mitä? Mutta tämä tarina on erilainen. Tämä on täysin uusi luku enkä minä kirjoita tätä sinulle. Minä en kirjoita tätä tekstiä tarinan hänelle tai heille. Minä kirjoitan tämän ainoastaan itselleni, koska tämä on minun tarinani - Vain ja ainoastaan minun tarinani!
Auringonlasku. Istun yksin kalliolla ja katselen auringonlaskua. Katson, kuinka kaunis aurinko katoaa horisonttiin ja pimeys valtaa taivaan. Vielä hetki sitten minä olisin tehnyt mitä vain, ettei minun tarvitsisi olla yksin. Olisin tehnyt mitä vain, että olisin saanut jakaa tämän upean valoilmiön jonkun kanssa. Olisin tehnyt mitä vain, että olisin saanut jakaa sen sinun kanssasi. Ja minä yhä muistan sen hetken, kun vain odotan sinua oven toisella puolella. Ja sen hetken, kun minä luovutin, sillä tajusin, ettet sinä tule koskaan päästämään minua sisään.
Minut on särjetty ennenkin. Minua on satutettu lukuisia kertoja. Ja siitäkin huolimatta, minä ajattelin... Minä toivoin, ettet sinä ole yksi heistä. Toivoin, ettet sinä ole yksi niistä, joka tulee satuttaa minua - Minä luotin sinuun ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajattelin, että ehkä minä voisin yrittää sinun kanssasi. Mutta jos minä olisin vain ollut hieman viisaampi... Jos en olisi lähtenyt täysillä mukaan heti alussa... Jos en olisi olettanut sinun olevan yksi niistä hyvistä miehistä... Niin minä en olisi nyt rikki. Mutta minä olen.
Sinä valitsit. Osoitit minua aseella ja painoit liipaisimesta. Ja valitettavasti minä en ollut yksi niistä, joka olisi väistänyt luodin. Iskit minua suoraan sydämeen - Ei milliäkään ylä- tai alapuolelle. Ja niin sinä hajotit miljooniksi sirpaleiksi tytön, joka ei halunnut muuta kuin kulkea rinnallasi ja rakastaa sinua. Mitä minä tein ansaitakseni sen, minkä teit minulle?
Onko olemassa mitään pahempaa kuin nähdä kunnon tyttö lankeamassa väärään mieheen ja sen jälkeen muuttuvan joksikin muuksi, kun tulee särjetyksi sen saman miehen käsissä, jonka olisi pitänyt rakastaa häntä?
Ei se mitään. Minä opin läksyni. Minä opin, etten minä voi olettaa, uskoa, toivoa ja luottaa niin täysillä. Minä opin, ettei ole olemassa hyviä miehiä - Kaikki ovat vain sikoja, joita ei kiinnosta muu kuin heidän oma egonsa! Minä en voi olla niin sinisilmäinen, etten minä näe sitä. Sinä näytit minulle, että ainoa ihminen, johon voin luottaa, on minä itse. Ja näin sinä muutit minut ihmiseksi, joka ei enää luota keneenkään.
Minä rastitin rakkauden pois listalta, vaikka se oli minun suurin toiveeni. Mutta nyt minä en halua sitä enää. En halua enää rakkautta, koska monet ihmiset näyttivät minulle, että rakkaus sattuu. Olen nähnyt lukuisia rakkaustarinoita... Ja ainoastaan saduissa ne päättyvät onnellisesti... Olen nähnyt, kuinka yli 50-vuotinen rakkaustarina katoaa kuin tuhka tuuleen... Sinäkin vain muistutit minua siitä. Muistutit minua, kuinka paljon rakkaus sattuu, kun olin päättänyt unohtaa sen ja yrittää sitä uudestaan sinun kanssasi.
Siksi minä en halunnut enää olla osallisena rakkaudessa. Siksi minä päätin vartioida sydäntäni entistä tarkemmin. Siksi minä päätin avata oman oveni ja lukittautua yksin siihen tuttuun ja turvalliseen huoneeseen, joka oli ainoastaan minua varten - Se oli minun sydämeni, turvapaikkani. Ja tulee kestämään kauan ennen kuin voin edes ajatella ketään tervetulleeksi sinne - Jos ikinä edes päätän tehdä niin! Näin minä sanoin hyvästit rakkaudelle. En halunnut enää rakastaa tai tulla rakastetuksi. Se kappale minun elämästäni oli ohi! Ja kun minä nyt istun yksin kylmällä kalliolla... Minusta tuntuu vain niin hyvältä olla yksin.
Minä halusin olla yksin. Ja oikeasti vain YKSIN! Halusin avata oman oveni... Vetäytyä oman kuoreni sisään... Sulkea sydämeni... Ja lukita oven perässäni. Halusin hylätä ikiajoiksi tuon kuuluisan pyöreän huoneen, sinut ja lukuisat muut avainnipun avaimet lukitun oven toiselle puolelle. Halusin ottaa askeleen kauemmas koko maailmasta - Ja niin minä olin myös tehnyt.
"Hän oli ihastuttavin ihminen, jota ympäriltä löytyy. Hän uskoi, että kaikissa ihmisissä on jotain hyvää ja että rakkaus voi pelastaa maailman. Mutta sinä näytit hänelle toisin. Ja nyt hän on kaikkea muuta kuin hyvinvoiva, mutta hän ei myönnä sitä koskaan."
Aikaa kuluu ja minä yritän rakentaa uutta elämääni yksin tyhjässä huoneessa. Yritän keskittyä itseeni ja pitää rutiineista kiinni. Käyn töissä, luen psykologiaa ja yritän toteuttaa unelmiani. Keskityn siihen, mitä minä halua ja siihen, mikä tuottaa minulle edes vähän iloa. Minä treenaan ja valmennan... Minä vietän aikaa kavereiden kanssa... Mutta silti elämä tuntuu vain niin pahalta - Eikä kaikki edes johdu sinusta!
Tämän kaiken jälkeen.... Sen jälkeen, kun minä olen luovuttanut rakkauden suhteen... Sen jälkeen, kun minä olen hylännyt kaikki avaimet lukitun oven toiselle puolelle ja päättänyt elää yksin... Minua koetellaan. Koetellaan, kuinka pitkälle olen valmis menemään lupaukseni kanssa. Ja niin yksi avain lentää sisään oveni postiluukusta. Vihaan sitä heti sillä hetkellä, kun näen sen ja heitän sen takaisin ulos. Mutta sen jälkeen se palaa uudelleen. Ja sitten tulee jo toinen perässä... Sitten kolmas, neljäs, viides... Lopulta 23 avainta syöksyy ulos ovista ja ikkunoista. Ja minä olen pulassa. Ahdistuneena itkien yritän heittää niitä kauas pois ja pyydän, että he vain jättäisivät minut rauhaan.
"Älä kerro. En halua tietää, kuka saa sut nyt. Äläkä katso, kun mulle se selviää, kenen vuoksi en riittänyt..."
Pian minä saan kuulla jo sen, minkä kuulemista minä olin pelännyt. Sain kuulla, että sinä olit löytänyt jonkun toisen. Olit löytänyt toisen, joka on parempi kuin minä. Ei se mitään. Tiesin, että tämä hetki tulee. Ja hienoa, että sinä olet jatkanut elämääsi. Mutta.... Minä en tiennyt, että se tulee näin nopeasti... Miten sinä pystyit näin nopeasti valitsemaan jonkun toisen ja rakastuvan häneen, kun et uskaltanut yrittää minun kanssani? Mitä minä tein väärin?
Pahinta oli nähdä, että vaikka minä annoin itsestäni kaiken, se ei merkinnyt sitä, että joku olisi ollut siinä minua varten. Ja sen faktan nieleskeleminen, etten minä riittänyt sinulle, vaikka minä yritin niin kovasti, ja että joku toinen riitti sinulle minua paremmin, oli erittäin tuskallista - Etenkin kun sydämessäni on syvä riittämättömyyden haava jo valmiiksi. Miten ja miksi sinä yhtäkkiä pystyit siihen jonkun toisen kanssa?
Jälleen olen tilanteessa, jossa istun tyhjässä huoneessa katselemassa avainnippua... Ja tällä kertaa minä päätän ryhtyä ylpeästi kusipääksi ja käyttää niitä oman mieleni mukaan. Minä päätin pistää mieleni sekaisin. Niin sekaisin, että unohdan sinun nimesi. Ja minä päätin, että tämä on viimeinen kerta, kun minuun sattuu. Minä päätin, etten anna kenenkään rikkoa minua enää ikinä.
Yhtäkkiä minä aloin käyttämään enemmän meikkiä ja panostamaan enemmän ulkonäkööni. Aloin taas treenaamaan enemmän kuin söin ja hymyilemään sitä söpöä hammashymyä, joka oli kaikkea muuta kuin aito. Minä kävin bileissä, join alkoholia, firlttailin monien poikien kanssa, jotka olisivat halunneet olla kanssani. Minä myös tapailin heitä ja se näkyi myös kehossa mustelmina. Eikä minua olisi kiinnostanut, jos minä olisin rikkonut jonkun heistä sydämen... Minua kiinnosti vain se, ettei minua sattunut. Ja tämä kaikki oli vain minun tapani piilottaa sisäinen epävarmuuteni ja purkaa ulos omaa pahaa oloa - Kaipasin hyväksyntää, jota en ole koko elämäni aikana saanut. Halusin tuntea oloni riittäväksi edes jollekin!
Kyllä tällaiseksi minä muutuin sen jälkeen, kun rikoit minut. Sinä muutit minut yhdeksi noista ihmisistä, joksi minä en ikinä olisi halunnut tulla.
Aurinko on jo laskenut lähes kokonaan. Nyt vain aivan pieni oranssi valoraita piirittää horisonttia. Enkä minä irrota siitä katsettani. Katselen sitä valoa aivan kuin saisin siitä voimaa ja mieleeni pyrkii ajatus: "Joskus joku rakastaa minua vielä. Uskon, että se joku odottaa minua vielä tuolla jossain. Se ei vain ole löytänyt minua vielä." En voi uskoa, että uskon vieläkin rakkauteen kaiken sen jälkeen, mitä olen elämässäni käynyt läpi. Ja vaikka minä uskonkin siihen, se ei tarkoita sitä, ettenkö samaan aikaan pelkäisi sitä.
Joka kerta, kun annan sydämeni jollekin, he palauttavat sen entistäkin särkyneempänä. Rehellisesti sanottuna, minä olen väsynyt siihen. Näyttää siltä, että osun aina tiheään muuriin ja rakkauselämäni ei ole menossa mihinkään suuntaan. Juoksen loputonta kehää miesten kanssa, jotka vain tuhlaavat aikaani. En halua sitä enää. Haluan jotain aitoa.
Haluan miehen, joka ei voi kuvitella päivää, jolloin ei kuulisi minusta. Miehen, joka tuntee paloa nähdä minut ja on täysillä mukana. Haluan tuntea luideni lähes murtuvan, kun hän halaa minua ja haluan miehen, joka antaa enemmän kuin sanoja. Haluan miehen, joka pitää minusta omana itseäni. Miehen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Haluan miehen, joka ei epäröi pitää kädestäni kiinni ja kertoa koko maailmalle, että minä olen erityinen. Haluan miehen, joka oikeasti välittää minusta.
Minä en tarvitse sankaria. Minä olen ollut itselleni sankari jo pitkään. Minä en ole prinsessa, joka tarvitsee pelastusta. Vaan minä olen kuningatar, jolla on koko paska hallussa. Siksi minä en myöskään tarvitse unelmien prinssiä. Minä vain haluan tarkkaavaisen miehen. Miehen, joka huomaa, kun olen allapäin ja tekee parhaansa piristääkseen minua. Miehen, joka osaa olla kanssani silloinkin, kun minä olen pyörremyrsky ja revin kaiken ympäriltäni. Miehen, joka pysyy vierelläni vaikkei tiedä, mitä sanoa. Haluan miehen, joka kuuntelee ja ymmärtää eikä syytä minua aina kaikesta. Miehen, joka ei käännä minulle selkäänsä.
Mutta minä en tarvitse häntä. Minä en tarvitse suojelijaa. En tarvitse ihmistä, joka pitää huolta minusta - Minä olen itsenäinen nainen, osaan pitää itse huolta itsestäni. Mutta minä odotan häntä enkä tyydy mihinkään vähempään.
"Hänenlaisensa nainen ei tarvitse miestä. Hänenlaisensa nainen haluaa miehen."
"Elämäsi parisuhde tulee olemaan elämäsi pahimman virheen jälkeen" - Niin olen joskus kuullut sanottavan.
Sitten kaikki muuttuu. Muistatko, mitä puhuin ensimmäisessä osassa? "Katson avainnippua uudelleen. Pohdin, mikä niistä avaimista on kaikista kaunein. Ehkä minä osaan valita niistä yhden ja mielessäni käväisee ajatus sen oven avaamisesta. Mutta kaikesta huolimatta en ole kuitenkaan menettänyt uskoa meihin – Ja siihen, että myös sinä valitset meidät." - Olin valmis ainoastaan sinulle - Pyöreähuonesimulaatio #1. Yhtäkkiä juuri tuo avain sujahtaa postiluukusta sisään. Ja minä päästän hänet kynnykselle.
Hän... Hän on kaikkea mitä halusin. Toisin kuin sinä, hän huomaa minut ja hän tietää arvoni. Hän tuntee taustani paremmin kuin sinä koskaan tunsit, koska hän ymmärtää minua. Hän kohtelee minua niin hyvin, että tunnen eläväni unelmaa, koska en voi uskoa sitä todeksi. Hän ottaa minut syliin, kun katsomme auringonlaskua, leikkii hiuksillani ja sanoo, että voisi olla siinä kanssani ikuisesti. Hän tuo minulle kukkia ja maksaa ruokani... Hän antaa minulle lempihupparinsa, jonka puen päälle, kun minua ahdistaa... Ja hän haluaa nukahtaa tuoksuuni.
Hän tietää huonot puoleni. Ja hän tietää, että minä elän joskus keskellä tornadoa... Mutta siitä huolimatta hän katsoo minua ja kertoo, kuinka kaunis, upea ja mahtava ihminen olen. Hän sanoo, että minä olen riittävä ja hyvä sellaisena kuin olen... Ja että hän... Rakastaa minua. Yleensä tällaisilla sanoilla ei ole vaikutusta minuun. Mutta nyt näissä sanoissa on niin paljon tunnetta. Se, miten hän sanoo ne, saa minut itkemään. Hän saa minut itkemään, koska minä aistin, että hän ihan oikeasti tarkoittaa sitä. Ja hän saa minut itkemään, koska minä toivoin aina, että joku sanoisi minulle noin. Minä toivoin aina, että sinä olisit sanonnut minulle niin. Mutta sinä et koskaan sanonnut. Eikä sanonnut kukaan muukaan ennen häntä.
Hän on kaikkea sitä, mitä minä halusin... Mutta hän ei ole sinä... Ja minä halusin olla yksin. Minä en halunnut ketään... Etenkään häntä! Ja silti minä oikeasti haluaisin rakastaa. Haluaisin rakastaa häntä yhtä kovasti kuin hän rakastaa minua. Mutta minua pelottaa... Vaikka eteeni astelee täydellinen mies, minua pelottaa rakastua. Minä pelkään tekeväni saman virheen uudelleen. Pelkään luottavani häneen liian nopeasti. Joten minä asetan hänet testiin. Testiin, joka kertoo, kuinka pitkälle hän on valmis menemään kanssani. Ja että, onko hän rakkauteni arvoinen.
"Minä toivotan sinut tervetulleeksi pyöreähuonesimulaatioon... Ja sinä tiedät heti, mitä minä tarkoitan."
"Lyödään kättä päälle siitä, et kumpikaan ei rakastu... Vaikka ennenkin mä oon lupauksii rikkonu"
"Avaan sen oven, jonka avain oli minusta kaunein - Koska se houkutteli minua toiseksi eniten., sillä sinun avaintasi minulla ei edelleenkään ollut - Ja näen oven takaa yllätyksestä ja epäuskosta iloiset kasvot. Tajuan, että hän oli odottanut minua niin kuin minä sinua.... Yksin epävarmuudessa vailla varmuutta siitä, että päätänkö koskaan avata ovea.
Kyynel vierähti poskelleni. Juuri silloin olin niin iloinen siitä, että hän oli koko tämän ajan odottanut minua – Eikä hän ollut koskaan luovuttanut minun suhteeni! Ja se saa minut vihaamaan itseäni. Minä olin luovuttanut. Olin luovuttanut meidän suhteemme. Olin luovuttanut sinun suhteesi, vaikka se oli vähintä, mitä halusin.
Nyt olin jo valinnut toisen ja asettanut väliimme uuden esteen, koska olit myöhässä. Anteeksi... Mutta juuri nyt olen onnellinen toisen kanssa. Enkä halua pilata elämäni parasta juttua vain siksi, että sinä mokasit." - Olin valmis ainoastaan sinulle - Pyöreähuonesimulaatio #1.
- Läpinäkymätön
Kommentit
Lähetä kommentti