"Kukaan ei synny tähän maailmaan siinä uskossa, että tämä on paha paikka elää" - Loista omaa sisäistä valoasi! Vastasyntynyt ei tunnista pahoja asioita, jos hänelle ei opeta hyvää ja väärää. Eikä hän osaa pelätä hämähäkkiä, jos häntä ei opeteta siihen. Vastasyntynyt tutkii maailmaansa avoimesti ja luottaa jokaiseen ihmiseen siihen asti, kunnes joku pettää hänen luottamuksensa. Koska hän ei osaa vielä toimia isossa maailmassa, hän on riippuvainen vanhemmistaan. Ja hän rakastaa heitä ehdoitta.
Vastasyntynyt ei osaa kyseenalaistaa omien vanhempiensa toimintaa. Hän ottaa vanhemmistaan mallia opetellakseen itse elämään ja pärjäämään. Ja hänen korvissaan vanhempien ajatukset ja mielipiteet ovat ainoita ja oikeita. Siksi vanhemmilla on suuri rooli lapsen kasvatuksessa.
Lapsen kasvattaminen hyvinvoivaksi aikuiseksi ei ole helppoa. On vain surullista huomata, että toiset vanhemmat eivät edes yritä kasvattaa lapsestaan hyvinvoivaa. On vain fakta, että tässä maailmassa on ihmisiä, vanhempia, jotka haluavat pilata oman lapsensa elämän ennen kuin se on ehtinyt edes alkaa. On vain fakta, että tässä maailmassa on vanhempia, jotka käyttävät tuota vastasyntyneen tietämättömyyttä ja viattomuutta sekä sokeaa lapsi-vanhempi suhdetta hyväkseen. Ja kamalinta on, ettei lapsi kykene itse huomaamaan sitä.
Näin vanhemmat voivat vapaasti kohdella lastaan todella huonosti - Kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamattomasti. He opettavat lapselle, että hän ansaitsee kaiken sen. Eikä tuo lapsi osaa koskaan kyseenalaistaa vanhempiensa toimia - Hän luottaa heihin ja uskoo aina, että he ovat oikeassa. Ja näin lapsi on tietämättään ansassa. Ehkä vasta paljon myöhemmin... Lapsi pystyy huomaamaan kaiken kokemansa vääryyden... Ja käsittelemään sitä tietoa, että joutui narsistin uhriksi.
Loputon ihailun tarve ja empatian puute - Narsistinen persoonallisuushäiriö
Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät ihmiset uskovat olevansa ainutlaatuisia, erityisiä, loistavia tai kauniita. He eivät tee koskaan virheitä ja vain heidän mielipiteensä on ainoa ja oikea. Narsistit ovat erittäin herkkiä kritiikille. Siksi he viihtyvät ihmisten kanssa, jotka muistuttavat jatkuvasti heidän hyveistään - He haluavat kaikkien olevan kuin Lumikin ilkeän äitipuolen peili: Joka päivä tämä peili kertoo kuningattarelle tämän olevan kaikista kaunein.
Narsisteilla on kova tarve suojella tätä mahtipontista minäkuvaansa. Ja he tekevät, mitä tahansa illuusion säilyttämiseksi. He eivät halua ristiriitoja, koska silloin heidän oma täydellisyyden kuvansa on vaarassa. He eivät myönnä omia virheitään, he eivät yritä korjata tekemäänsä vahinkoa, eivätkä koskaan pyydä anteeksi... Narsistit eivät tunne syyllisyyttä tekemistään pahoista asioista. Jos narsistille kerrotaan hänen tekemistään virheistä tai loukkaamistaan tunteista, on melkein mahdotonta saada häntä pyytämään anteeksi.
Yksinkertaisesti narsistit kärsivät empatian puutoksesta. He eivät siis voi mädäntyneillä aivoillaan ymmärtää, miksi joku on loukkaantunut tai miksi joku on huolissaan. Ja koska he ovat taitavia manipuloijia, konflikti tilanne saattaa päättyä niin, että me pyydämme anteeksi heiltä, vaikka todellisuudessa meitä olisi loukattu.
Narsisti ei halua uhrinsa menestyvän elämässä - Hän ei vain yksinkertaisesti kestä sitä, että joku on parempi kuin hän - joten hän hyökkää uhrin sielua vastaan. Hän halveksii, nöyryyttää tätä kaikessa, korostaa omaa täydellisyyttään ja ylenmyyttään ja tekee mitä vain, jotta saa uhrin putoamaan elämässään polvilleen. Tällainen henkinen pahoinpitely saa uhrissa aikaiseksi vakavaa masennusta, ahdistusta, pelko- ja kauhutiloja sekä sen seurauksena monenlaisia sairauksia.
"Narsistinen pahoinpitely aiheuttaa sielunkatoa. Siis sellaisia vaurioita sieluun, joita länsimainen lääketiede ei pysty lääkkein tai terapialla parantamaan."
”Narsistilla on keinonsa vähätellä, häpäistä, nöyryyttää, mitätöidä ja ohittaa sinua… Ja saada sinut tuntemaan kuin sinulla ei olisi ihmisenä mitään väliä. Kun halveksuntaa tapahtuu tarpeeksi usein, uhri lamaantuu. Hän ei enää löydäkään tietänsä takaisin omaksi, valoisaksi ja optimistiseksi itsekseen. Hänen unelmansa ja toivonsa elämästä katoavat, sillä hän ei enää usko itseensä. Hän kuulee päässään ainoastaan narsistin halveksivat, nöyryyttävät, uhkailevat tai pilkalliset sanat – Ja siinä se on, sielunkato.
Narsistin uhrin sielunkatoa ei siis paranna pelkästään se, että hänelle määrätään terveydenhuollossa lääkkeet henkiseen pahaan oloon. Eikä se, että hänen tuskaansa vähätellään ja sanotaan, että hänen tulisi vain välttää stressiä. Vaan se, miten hän saa toivonsa, itsetuntonsa ja rakkautensa itseensä takaisin, kun häntä on narsistisessa suhteessa julmasti nöyryytetty."
Näin narsisti tappaa uhrinsa sielun...
Lapsuus narsistisen vanhemman kanssa
Itsensä asettaminen etusijalle tarkoittaa aina, että muut jäävät jälkeen... Ja koska narsistin mielestä ainoastaan hänen tunteillaan ja tarpeillaan on väliä, lapsuus narsistisen vanhemman kanssa on hyvin traumaattinen ja pitkälle ulottuva psyykkistä hyvinvointia haittaava kokemus.
Narsistit haluavat muiden ihmisten olevan samaa mieltä heidän kanssaan ja toimivan juuri niin kuin he haluavat. Maailma pyörii vain heidän ympärillään ja jos joku sanoo tai tekee jotain, mikä rikkoo hänen maailmansa, syttyy tulipalo, tornado, maailmansota. Lapsen silmin se on usein pelottava kokemus ja he oppivat että on helpointa toimia niin kuin narsistinen vanhempi haluaa... He eivät halua kokea tuota traumaattista kokemusta uudestaan ja havainnoivat siksi ympäristöään jatkuvasti. He tekevät kaikkensa, jotta tulipalo ei koskaan enää syttyisi.
"Synnyit erilaiseen ympäristöön. Ympäristöön, joka ei ollut turvallinen. Ympäristöön, jossa sinun oli aina seisottava varpaillasi, pidätettävä hengitystäsi, koska pienikin tuulen vire sai tasapainon horjumaan. Ympäristöön, joka muuttui ääripäästä toiseen joka sekunti. Etkä sinä voinut koskaan tietää, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Et voinut koskaan tietää, milloin tulee seuraavaksi se hetki, kun sinun täytyy juosta. Henkesi edestä." - Me olemme tähtiä!
Myöhemmin lapset saattavatkin tuntea, että heidän koko lapsuutensa on kulunut jatkuvien tulipalojen sammuttelussa, jotta edes jonkinlainen rauha kodissa säilyisi. Yhtäkkiä lapsi on se, joka tarjoaa vanhemmalle emotionaalista tukea ja joutuu puolison asemaan. Lapsi saattaa esimerkiksi joutua tyynnyttelemään jatkuvasti toista vanhempaa, ettei tämä suuttuisi perheelle.
Pelottavan tulipalon uhalla lapsi oppii miellyttämään vanhempaansa - Ja tietysti narsisti käyttää tilannetta hyväksi. Hän pakottaa oman lapsensa polvilleen, alistaa hänet ja kietoo narsistiset narunsa hänen ympärilleen, jolloin lapsi on täysin hänen hallinnassaan. Narsistinen vanhempi opettaa lapselle ettei hänen haluillaan ja tarpeillaan ole väliä. Lapsi oppii luulemaan omia halujaan itsekkäiksi ja kasvaa siksi hiljaiseksi vähään tyytyväiseksi lapseksi. Tämän takia narsistin lapsella ei välttämättä ole aikuisenakaan hajua omista haluista, tarpeista tai päämääristä.
"Ja sinulla on oikeus siihen... Mihin vaan saat vapaan... Ja minä olen vankina tähän tarinaan, joka kertoo räsynukesta kiukkuisen lapsen käsissä. Minun tehtäväni on vain kestää, hyväksyy ei estää... Vaiettava... Aivan kuin minua ei sattuisi... Aivan kuin minulla ei olisi tunteita, valtaa sanoa "Ei" tai "Lopeta". Ja niin me mennään niin pitkälle kuin sinä haluat." - Me olemme tähtiä!
Vanhempi opettaa lapselle, että hänen ihmisarvonsa on riippuvainen hänen saavutuksistansa. Jokainen lapsi haluaa kehuja, hyväksyntää ja rakkautta omilta vanhemmiltaan - Myös narsistin lapsi. Siksi hän yrittää ansaita vanhemman arvostuksen omilla saavutuksillaan: Hyvä käyttäytyminen, koulumenestys, harrastuksissa menestyminen, opiskelupaikka, töissä menestyminen.
Kun työstä ja saavutuksista tulee ainoa ihmisarvon mittari, moni lapsi päätyy tekemään töitä liikaa. Lapsista kasvaa tarkkoja, perfektionisteja, joille mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi ja pahin pelko on epäonnistuminen. Vanhempi opettaa epäonnistuminen olevan häpeällistä ja lapset tietävät rangaistuksensa. Näin narsistin lapsi pyrkii koko elämänsä ajan saada hyväksyntää omalta vanhemmaltaan. Jota ei kuitenkaan ikinä tapahdu, koska narsisti keksii aina jotain, mikä on pielessä.
"Narsistinen vanhempi ei opeta lastaan lentämään: Vaan hän leikkaa lapsen siivet irti, jotta hän ei voisi ikinä lentää ja sanoo, ettei sinusta olisi siihen kumminkaan."
Jos vanhempi jatkuvasti mitätöi, alistaa ja nöyryyttää, lapsen henkinen kasvu ja minäkuva voivat kärsiä huomattavia vaurioita. Jos lapsi ei saa vanhemmiltaan rakastavaa tukea, kannustusta, rajoja, turvallisuuden tunnetta sekä lupaa olla oma itsensä sellaisena kuin on, lapsen luottamus itseensä ja kykyihinsä ei pääse kasvamaan ja kehittymään normaalilla tavalla. Lapsi voi olla myös niin nujerrettu, ettei hänellä ole perinteistä murrosikää lainkaan. Tunnemyrskyisää murrosikää ja uhmaa ei kehity, koska omien tunteiden näyttäminen ei ole turvallista.
Lapsen tulee saada vanhemmiltaan pyyteetöntä rakkautta ja rakkauden osoituksia ilman jatkuvaa miellyttämistä tai suorittamista. Jos lapsi jää ilman normaalia läheisyyttä, rakkautta ja tunnekosketusta... Hän ei osaa aikuisenakaan elää sellaista elämää, jossa omille tunteille, tarpeille ja haluille löytyy ymmärtäjä ja jossa niihin saa vastakaikua ilman vastapalveluksen odotusta.
Lapsi ei kykene huomaamaan häneen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa... Koska lapsi uskoo vanhemman toimivan oikein ja hänen parhaakseen. Vaikka narsistinen vanhempi pahoinpitelisi häntä jatkuvasti, hän rakastaisi vanhempaansa silti. Mutta hän tuntee kyllä kaiken. Hän ei tunnista narsismia, mutta lapsi tuntee pahan olonsa ja hän tietää, että hänellä on hätä... Hän ei vain osaa tarkalleen sanoittaa, että mitä pitäisi korjata tai mistä toipua. Siksi hän ei osaa eikä kykene pelastamaan itseään.
"Toivon, että joku kävelee minua vastaan... Ja kun minä refleksimäisesti hymyilen hänelle, hän huomaisi muutakin kuin vain hymyni. Toivon, että hän näkisi näkymättömät kyyneleet poskillani ja kuulisi äänettömän hätähuutoni. Että hän huomaisi minut ja näkisi suojamuurini läpi, mitä minä oikeasti olen. Sitten hän tarttuisi minun kylmään käteeni, kävelisi hetken vierelläni ja antaisi minulle pienen toivon kipinän" - Huomaa minut ennen kuin uppoan
"On siis tärkeää ymmärtää, että sinut voidaan tappaa myös niin, ettei sinuun kosketa sormellakaan.”
Narsistisen vanhemman kuolema
Narsismin narut katkeavat. Ne narut, joilla narsistinen vanhempi sätkytti omaa lastaan koko tämän elämän ajan, on nyt heitetty lattialle. Nyt jo aikuinen lapsi voi tuntea itsensä täysin lamaantuneeksi narsistisen vanhemman kuoleman jälkeen. Hän on kuin maahan romahtanut sätkynukke... Ja vaikka hän olisi toivonut vapautta koko elämänsä ajan, itsensä ja elämänsä kannatteleminen voi tuntua nyt todella raskaalta... Tai jopa mahdottomalta.
Vanhemman kuoltua sureva aikuinen lapsi voi löytää vastauksia kysymyksiinsä ja esimerkiksi ymmärtää, miksi kuollut vanhempi oli sellainen kuin olo. Aikuisen lapsen kokema suru ei kuitenkaan ole välttämättä kaipausta... Vaan surua siitä kaikesta, jota ilman jäi. Suru voi olla erittäin raskasta etenkin silloin, jos suhde on sisältänyt kaltoinkohtelua, hylkäämisiä ja petetyksi tulemista.
Aikuinen lapsi on saattanut odottaa koko elämänsä ajan, että äiti tai isä ymmärtäisivät, että hän on rakkauden arvoinen. Hän on koko elämänsä ajan pyrkinyt osoittamaan sen heille. Siksi nyt on rakasta ymmärtää, että narsisti kuoli kykenemättä muutokseen ja anteeksipyyntöön... Eikä nyt ole enää mahdollisuutta korjaavaan kokemukseen hänen kanssaan.
Lopuksi on kuitenkin korostettava, että narsismi on normaalia pieninä annoksina.
Itseasiassa se on jopa välttämätöntä yksilön kypsyessä kehittyvän minän muodostumiselle. Siksi jokaisella aikuisella on ajoittain "narsistisia tarpeita", jotka on tyydytettävä jossain määrin, jotta itsetunto säilyy riittävällä tasolla.
Narsismi on ongelma silloin, kun se häiritsee vakavasti yksilön toimintaa ja aiheuttaa kärsimystä hänen ympäristössään.
- Läpinäkymätön
Kommentit
Lähetä kommentti